Viime joulukuussa teimme retken Tukholmaan ja viikinkimuseo Vikingaliviin. Vikingaliv on kiva pieni museo/kokemus Djurgårdenissa. Yläkerrassa on varsinainen museotila ja alakerrassa vaunuajelu viikinkisaagaan.
Yläkerran museo on erittäin lapsiystävällinen. Tilasta löytyy paljon kokeiltavaa ja jonkin verran näytteillä on alkuperäistä esineistöä.
Viikinkiaikaisia lasihelmiä ja neula
Viikinkiveneeseen voi kiivetä ja tauluun voi kirjoittaa oman nimensä riimuilla. Minusta mielenkiintoisinta oli tavata kaksi oikeaa viikinkiaikaista ihmistä.
Estrid
Estrid Sigfastsdotter eli 1000-luvulla Täbyn ja Vallentunan alueella Tukholmasta pohjoiseen. Hänet tunnetaan hänen pystyttämiensä riimukivien perusteella, joita on ainakin viisi.
Riimukivissä kerrotaan mm. kuolleesta pojasta, kahdesta avioliitosta, sillan rakentamisesta ja matkasta Jerusalemiin. Estrid synnytti monta poikaa, joista ensimmäinen kuoli lapsena. Todennäköisesti hänellä oli myös tyttäriä, mutta näitä ei mainita riimukivissä.
1995 löydettiin kristillisellä tavalla haudatun vanhan naisen jäännökset. Naisen jaloista löytyi puinen rasia joka sisälsi kolikoita, vaa’an ja painoja. Tämä viittaa siihen että nainen oli vaikutusvaltainen ja tekemisissä kaupankäynnin kanssa. Arkeologit päättelivät että hauta kuului Estridille.
Vikingaliv-museossa on Estridiä esittävä nukke, jonka kasvot on tehty tämän haudan kallon perusteella.
“Leifur”
Toinen viikinkiaikainen tyyppi museossa on nimetön herra, jonka luut löydettiin Sigtunan 900-1000-luvun hautausmaalta. Museossa on luiden perusteella tehty ennallistus.
Mies oli kuollessaan 45-60-vuotias ja noin 179 cm pitkä eli normaalia pidempi omana aikanansa. Hiukset olivat hiekanväriset ja silmät siniset. Hän oli muuttanut alueelle jostain muualta.
Haudassa ei ollut esineistöä, mikä johtunee siitä että mies oli kristitty.
Viikinkiseikkailu
Alakerrassa odotti sitten hauskin osuus lapsille: vaunuajelu viikinkiseikkailuun. Ragnfridin saaga kertoo vauhdikkaan tarinan viikinkiretkestä vuonna 963. Viuhuvien nuolten takia ajelu saattaa pelottaa pienimpiä lapsia.
Museon audiot ja vaunuajelun tarina olivat saatavilla myös suomeksi.
Museo on erittäin kiva varsinkin lapsille. Aikaa jää päiväretkellä muuhunkin. Jos haluaa nähdä enemmän viikinkiajan esineitä niin ehtii vierailla vielä vaikka historiallisessa museossakin (Historiska museet).
Vaikka museokauppakin oli kovin houkutteleva, selvisin tällä kertaa ostamatta yhtään kirjaa tai mitään muutakaan.
