Kekri-juhlien, Samhainin ja Halloweenin lähestyessä on otollinen ajankohta inspiroitua näkijöistä, noidista ja samaaneista, jotka ovat yhteydessä tuonpuoleiseen ja näkevät menneeseen ja tulevaan. Pohjolakin on ollut pullollaan näitä näkijöitä ja tietäjiä ennen kristinuskon tuloa ja varmasti sen jälkeenkin vaikkakin matalammalla profiililla.Kivikautisissa kalliomaalauksissa on kuvattu todennäköisesti samaanihahmoja ja näiden apueläimiä. Saamelaiset noaidit ovat ennustaneet rumpujensa avulla pitkälle historialliseen aikaan asti. Mutta myös skandinaavisessa muinaiskulttuurissa oli omat noitansa ja näkijänsä: völva. Länsi- ja Lounais-Suomikin oli tiiviissä yhteydessä tähän kulttuuriin.
Völva – muinaisskandinaavinen näkijä
Saagoissa kerrotaan naispuolisista näkijöistä, joita kutsutaan nimellä Völva. Sana völva (monikossa völvur) tarkoittaa “sauvan kantajaa”. Völva oli yleensä iäkäs nainen, joka kiersi auttamassa ihmisiä näkijänkykyineen.
Odin ja hänen hevosensa kohtaavan näkijän
Esimerkiksi Erik Punaisen saagassa kuvataan tapahtuma, jossa näkijä kutsutaan auttamaan aikana jolloin kalat olivat loppuneet vesistöistä.
Völvan kuvataan pukeutuvan siniseen pitkään asuun ja kantavan mukanaan rautaista, koristeltua sauvaa sekä tarvikepussia. Päähine on lampaannahkainen ja koristeltu valkealla turkiksella (kärpällä tai kissalla).
Näkijälle järjestetään istuin ja erikoinen ateria, joka koostuu mm. eläinten sydämistä. Nuoret naiset ympäröivät völvan ja laulavat, mikä auttaa näkijää vaipumaan transsiin. Transsissa völva löytää vastaukset kysymyksiin, joita ihmiset kysyvät häneltä. Transsisessio muistuttaa niin paljon esimerkiksi saamelaisten samaanien rituaaleja, että völvaa on kutsuttu muinaisskandinaavien samaaniksi.
Kylässä oli nainen jonka nimi oli Thorbjorg. Hän oli näkijä (spae-kuningatar), ja häntä kutsuttiin Litivolvaksi (pieni ennustaja).[…]
Thorbjorgilla oli tapana talvisin tehdä kierros, ja ihmiset kutsuivat hänet kotiinsa. Varsinkin ne, jotka halusivat tietää kaudesta tai kohtalostaan.[…]
Naiset muodostivat ringin, Thorbjorg nousi korokkeelle ja hänen loitsumistaan varten valmisteltiin istuin. Sitten Gudrid lauloi niin kauniilla ja erinnomaisella tavalla, että kuulijat eivät muistaneet kenenkään ikinä laulaneen niin kauniilla äänellä. – Erik Punaisen saaga
Völvan eli näkijän sauva
Saagojen näkijänaiset kantavat mukanaan sauvaa. Sauvoja, joissa on häkkimäinen tai korimainen rakenne toisessa päässä on löydetty Skandinaviasta useita kymmeniä kappaleita.
Sauva muistuttaa paljon kutomisessa käytettävää sauvaa, jossa on korimainen rakenne toisessa päässä. Koska skandinaavisen mytologian naispuoliset henkiolennot, nornat, kutomalla hallitsivat ihmiskohtaloita, saattaa sauva liittyä jollain tavalla kutomiseen. Maagisen kutomisen avulla esimerkiksi juuri völva on voinut vaikuttaa jopa sodankäyntiin.
Nupillinen sauva joka hänellä oli kädessään oli koristeltu messingillä ja nupin ympärillä oli jalokiviä. -Erik Punaisen saaga
Hautoja joista on löydetty völvan sauvoja
Suurin osa Skandinaviasta löydetyistä sauvoista on peräisin rautakautisista naisten haudoista, pieni osa on miesten haudoista tai asuinpaikoilta. Usein näissä haudoissa on myös narkoottisia aineita, amuletteja tai esimerkiksi lintujen osia. Haudat ovat antimiltaan rikkaita, joten nämä naiset ovat olleet arvostettuja ja hyvässä asemassa yhteiskunnassa.
Alla on tarkemmin käsitelty kolmea hautaa, joista sauvoja on löytynyt: Ruotsin Öölannin Köpingsvikin, Tanskan Fyrkatin ja Suomen Isokyrön hautoja.
Öölannin Köpingsvik
Tämän Ruotsin Öölannin Köpingsvikistä löytyneen haudan esineet ovat esillä Tukholman historiallisessa museossa. Nainen oli haudattu polttamalla veneessä ja karhunnahkan päällä tai kiedottuna karhunnahkaan.
Mukaansa nainen oli saanut yli 80 cm pitkän rautaisen sauvan, joka oli koristeltu pronssiosilla. Sen toisessa päässä oli pienoistalo. Magiikkaan viittaavia esineitä haudassa oli sauvan lisäksi kaksi laattaa, joissa oli riimukirjaimia. Tekstistä ei kuitenkaan ole saatu selvää.
Völvan eli näkijän sauva Köpinsvikin naisen haudassa
Hauta oli rikkaasti varustettu hienoilla helmillä ja korulaitteilla sekä eksoottisilla tuontitavaroilla Keski-Aasiasta kuten pronssiastialla ja kannulla. Hautauksen yhteydessä oli uhrattu myös eläimiä. Hauta sisälsi myös toisen ihmisen luita, jotka on tulkittu ihmisuhrin jäänteiksi.
Haudan muuta esineistöä
Fyrkat
Toinen hauta on Tanskan Fyrkatista, pyöreästä linnoituksesta, joka on ajoitettu 900-luvun lopulle. Tällaiset linnoitukset näyttävät toimineen sekä varuskunnan leireinä että tuotannollisina ja hallinnollisina keskuksina.
Linnoituksen hautausmaan rikkain hauta on kuulunut (nähtävästi esineistön perusteella) naiselle, joka oli saanut mukaansa myös häkkipäisen sauvan. Noin 170 senttinen henkilö oli haudattu vaunuissa. Hän oli saanut mukaansa esineistöä, joka on peräisin eri alueilta kuten Gotlannista, Suomesta ja Venäjältä.
Hauta-antimien joukossa oli sauvan lisäksi eläinten osia, villikaalin siemeniä (hallusinogeeni) ja riipus, joka esittää istuinta. Istuin voi symboloida tuolia, josta völva näkee muihin ulottovuuksiin.
Kopio tuolinmuotoisesta hopeariipuksesta ja naista esittävä riipus Ruotsista
Rasiasoljessa oli sisällä valkoista lyijyä, jota on käytetty voiteena tai meikkinä (tai eristeenä tekemään rasiasta vesitiivis). Naisella oli sininen asu päällään, kuten völvalla Erik Punaisen saagassa, ja kullalla koristeltu päähine.
Isokyrön Pukkila
Suomessa Isokyrössä kaivettiin jo vuonna 1920 polttokenttäkalmisto. Täältä löytyi hautaus, johon liittyi vene. Haudan poltetut luut oli aseteltu kilvenkupuran sisälle.
Isonkyrön Pukkilan venehautaus, Das Brandgräberfeld von Pukkila in Isokyrö, Alfred Hackman 1938
Luututkimuksen perusteella haudassa oli osia kolmen vainajan luista, joista yksi oli alle 16-vuotias, toinen nuori aikuinen 10-24-vuotias ja kolmas aikuinen 18-44-vuotias. Sukupuolta luista ei voitu määrittää.Esineistön joukossa oli aseita kuten eläinornamentiikalla koristeltu miekka ja toisen miekan osia, eläinkoristeisia miekan tupen osia, kypärän osia, kilpi, kirves, nuolia, hevosen varusteita ja osia juomasarvesta.Rautainen katkennut sauva, jonka toisessa päässä oli häkkimäinen rakenne on aiemmin tulkittu paistinvartaaksi, mutta se näyttää aivan samanlaiselta kuin Skandinaviasta löydetyt völvan sauvat. Haudassa oli myös helistin pahojen henkien karkoitukseen. Tällaisia on aiemmin pidetty piiskanvarsinakin.
Haudan esineistöä
Myös eläimiä on mahdollisesti uhrattu hautauksen yhteydessä. Haudasta löytyi kesykoiran, muun koiraeläimen ja lampaan tai vuohen luita. Ehkäpä osa ihmisen luistakin on peräisin uhrista kuten Öölannin tapauksessa on oletettu.
Isonkyrön sauva on voinut kuulua myös miehelle mutta ainakin Skandinaviassa magiikka kuului yleensä naisille. Magiikkaa harjoittavia miehiä pidettiin outoina eikä heitä arvostettu kuten naisia. Muinaisuskonnoissa yliluonnollinen oli läsnä kaikkialla ja osa jokapäiväistä elämää. Tavallisetkin ihmiset harjoittivat taikuutta ja suorittivat rituaaleja. Oli kuitenkin myös arvostettuja henkilöitä jotka olivat erikoistuneet taikuuteen ja ennustamiseen kuten völva-noidat.
Belief and Ritual, Vikings – life and legend, Neil Price, Peter Pentz 2014
Rautakausi, Muinaisuutemme jäljet, Sami Raninen, Anna Wessman, 2015
Das Brandgräberfeld von Pukkila in Isokyrö, Alfred Hackman 1938
Völvan sauvojen innoittamia kaulakoruja
Kiitos tästä kirjoituksesta! Piristävää, että kerrankin joku löytää tämän aiheen. Meitä Völvia on vieläkin ja sauva tosiaankin symboloi värttinää ja sitä käytetään matkustelemiseen siinä missä vaikkapa saamelaiset noaidit käyttivät rumpua. On jopa esitetty, että skandinaaviassa esiintyvä pääsiäisnoita, joka lentelee luudalla olisi peruja siitä, kun kirkko halusi tehdä völvista mahdollisimman naurettavia ja siksi heidät esitettiin “matkustelevina” sauvallaan ihan siis kirjaimellisesti lentämällä.
Onpa kiva kuulla että Völvia on nykyäänkin 🙂 Enpä yhtään ihmettelisi jos tuo(kin) olisi kirkon aikaansaannosta.